506: Jos tahto riittää keinot löytyy

Oon aika epävakaa taas nykyään. Jotkut päivät on tosi paskoja, jotkut vähän parempia. Parempi tarkoittaa sitä, etten ole koko päivää pohjalla, vaan mieliala saattaa heitellä ihan muutaman minuutin välein... Ei yhtään kiva, mutta mieluummin mä tän otan, jos toinen vaihtoehto on se tasaisen paska olo.

Välillä ajattelen, ettei tästä tule yhtään mitään. Että ois ihan sama, vaikka kaivaisinkin uuden terän jostain (koska toisinaan tekee ihan pirusti mieli -.-), kun ei nuo vanhatkaan arvet koskaan kuitenkaan kokonaan katoa, toisinaan on tullut vedettyä kännit hetken mielijohteesta. Joskus vaan makaan sängyssä tekemättä mitään, kestoahdistuksesta kärsien. Jos mulla ois vielä lääkkeitä jäljellä, jotain vahvempia, niin luultavasti olisin vetänyt niilläkin överit. En missään itsarimielessä, on sekin kieltämättä joskus ajatuksiin tunkenut, mutta lähetän sen pois yhtä nopeasti kuin tulikin, ei tässä nyt niin pohjalla onneksi olla. Ihan vaan siinä mielessä, että ois hetken ees vähän helpompi olla.

Mutta sit on se toinenkin puoli. Esimerkiksi tänään raahasin itseni väkisin hiihtämään Toren kanssa, nilkkavammasena toki erittäin viisas päätös. Pettihän se nilkka siellä tietysti mutkassa, Torella tuo hidastaminen aina toimi ihan suunnitellusti... Mutta sit vaan makasin siellä maassa nauramassa mun päällä riemuissaan hyppivälle koiralle, jonka mielestä se kai oli kiva uusi leikki. Enkä ois halunnut tulla sieltä ollenkaan kotiin, oli niin kiva lenkki muutenkin, vaikka nilkka yrittikin vihoitella. Nytkin on aika hyvä, lämpimän suihkun jälkeen kaikki lihakset väsyneinä, hyvää ruokaa ja kunnon musiikkia, ei valittamista. Joskus taas joku pienikin idea vaikka tulevaan kouluun liittyen, koirien pelleily tai vaikka uusi biisilöytö ja oon ihan onnessani hetken, oli sitä ennen ollut kuinka paska olo tahansa.

Enkä mä aina tunnista itseäni, esimerkiksi foorumeilla pyöriessä saatan lukea jotain kommenttia miettien, kuka ääliö senkin on kirjoittanut. Aika usein se ääliö olen ollut minä itse. Hups. Vedän taas toisinaan jotain ihme roolia, kai vaan yritän suojella itseäni tai jotain.

En edes tiedä, oonko menossa huonompaan vai parempaan suuntaan. Eikä sillä kai niin väliä. Ainakin edistyn vanhojen asioiden kaivelussa, vaikka sieltä onkin tullut muutamia yllätyksiä, asioita, joita en ole muistanut ollenkaan... No, ehkä vihdoin on aika käsitellä nekin.