507: Yksinomaan järkevästi eläen ei opi elämää

Jotain positiivisempaa välillä. Koko kämppä on siivottu ja kuurattu (vaatehuoneeseen ei katsota..), vähän sisustettukin, on leikitty taas vähän sosiaalista. Nyt on hyvä hengailla sängyllä ja tuijottaa kolmea nukkuvaa koiraa, miettien mitä tulikaan tehtyä. Kolmea tosiaan. Onhan tässä jo muutama vuosi asuttu ilman ongelmakoiria, muutama vuosi on ihan tarpeeksi ilman jatkuvaa ongelmien ratkomista.

Mähän halusin tekemistä. Tyyppi projekti asuu mulla ennalta määrittelemättömän ajan, katotaan saisinko sitä autettua jotenkin. Pelot ja kroonistunut stressi on toisella kiusana, vähän kaikkea muutakin "pientä", mutta ainakin tällä hetkellä mulla on aika iso luotto siihen, että onnistun sen kanssa. Pari päivää saa kotiutua tänne ihan rauhassa, sen jälkeen aloitetaan urakka ekaa tavoitetta kohti. Oon ilmeisesti saanut jo sen luottamuksen, joten voidaan aloitella aika nopeeseen tahtiin.

Ylipirteys alkaa pikkuhiljaa menemään ohi. Valvoin tosiaan pari vuorokautta, viime yönä nukuin sentään kuutisen tuntia. Päätin jättää lääkkeet pois, aattelin että vois pystyä jo nukkumaan ilmankin, niin se meni sitten tähän. Nopeesti tän pitäis korjaantua, ennenkin samat lääkkeet lopettanut. Nyt oon sen verran väsynyt, että tuskin mulla on nukkumisen kanssa mitään ongelmaa tänään :D

Oli jotain muutakin kirjoitettavaa, mutta ajatus ehti karkaamaan. Taidan painua lenkittämään nuo otukset ja siitä pitkille yöunille. Kaikki koiratkin on niin väsyneitä, ettei mua varmaan edes herätetä aamulla. Ah onnea.