...ja mihin se viekään
ja pitääkö avata ovia joita en voi ehkä sulkea enää
ja pitääkö auringon paistaa
kun haluaisin jäädä vaan nukkumaan
Pimeys - Hetki vielä
Ei ilmeisesti mennä enää vanhoilla kaavoilla, ei tän romahduksen vielä pitänyt tulla. Tuli sit kuitenkin, prkl. "Pieniä" huonoja uutisia siihen päälle vielä, kiva kiitos tätähän kaipasinkin.
Kestoahdistus on täällä taas. Vois tehdä asialle jotain, jos ois edes pientä aavistusta siitä, mistä hitosta tää johtuu. Apteekkireissullakin hajotti, kun hain lisää melatoniineja, saa niitäkin sit vetää reilummin, vaikkeivät ilmeisesti mitään autakaan taas. Kiva odottaa siinä reseptipisteellä hokemassa itelleen, että nyt ei vaan itketä ja piste. Samalla reissulla hain vähän mässyjä kaupasta, mutta tossa ne lojuu pöydällä, ei saa niitäkään syötyä. Erakoidun aika taitavasti vaikka tiiän, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kai se on sitä, kun ei jaksa itekkään itsensä seuraa, niin ei sit muidenkaan tarvii mua tälläsenä katella.
Joskus on ikävä diapameja.
Yritän vaan pysyä ees jotenkin kasassa vielä viikonlopun yli, jos vaikka selviäis siitä kouluviikonlopusta. Sen jälkeen ei tarvii hetkeen pystyä mihinkään.
Kliseistä, mutta toivotan silti voimia ja jaksamista sinnepäin, toivottavasti tuleva viikonloppu sujuu <3
VastaaPoistaKiitos<3 Eiköhän se ihan hyvin mene, koiraihmisten joukkoon on aina helppo sopeutua, vaikka nyt stressaankin siitä(kin) ihan liikaa.
PoistaSurullista kuulla. En oikein osaa keksiä mitään rakentavaa neuvoa, mutta voimia :) oon seuraillu sun blogia aktiivisesti siinä kaks ja puoli vuotta, toivon että saat elämäsi kunnolla raiteilleen! Voimia!
VastaaPoistaKiitos! :) Onhan tää tiedetty, et aina välillä tänne masennuspaskaan tipahtaa takasin, mutta on täältä ennenkin noustu...
Poista