558: Epätoivo on huono neuvonantaja

Nukkuminen on kivaa, saa olla ees hetken ilman masennusta ja ahistusta ja ties mitä milloinkin. Yks yö (päivä -.-) nukuin jotain 17h putkeen, välissä heräsin vaan käyttämään koirat ulkona ja nappaamassa lisää unipillereitä naamaan. Mut tyhmäähän sekin on, ei nukkuminen mitään ongelmia ratkase.

Nyt oon juonu, kun ei nukkuakaan voi ihan koko ajan. Tosi fiksua joo. Jatkuvasti tekee ihan helvetisti mieli viiltää, mut ei. Oon luvannu olla ilman ni sit vittu myös oon. Ei sitä kai voi mitenkään selittää miltä se tuntuu, niille joilla ei oo asiasta omaa kokemusta. Sortumisen jälkeen on aina muutama kuukaus vaikeempaa olla ilman. Polilla ne aina vertas viiltelyä huumeisiin, osuu varmaan aika lähelle. Sanon aina ettei se auta mitään, mut kyllä se oikeesti auttaa, sen pienen hetken. Yritän vaan huijata itellenikin aina, ettei siitä oo mitään hyötyä eikä siitä pidemmän päälle ookkaan. Toisaalta jos on niin paska olo, et tekee mieli tuntuu siltä et on pakko vähintään vetästä lääkeöverit, niin siinä vaiheessa ihan jo ittenikin takia valkkaan mieluummin sen viiltelyn, et saa sen olon pois.

En oo saanu sinne lääkäriinkään vielä varattua aikaa, ehkä huomenna. Luulin, että mulla ois ollu mirtoja vielä lisää jossain, mutten ainakaan löydä. Vedän niitäkin puolet isompaa annosta kuin viikko-pari sitten, vähempikin saattas riittää, mutten uskalla kokeilla. Jaksa velloa missään sängyn pohjalla vaan oottamassa vaikuttaako ne vai ei.

Syömiset sentään sujuu suht ookoosti. Yleensä ne kusasee heti ekana.

Elämä on perseestä. Ainaki just nyt, mut ehkä tää tästä taas. Vois kai tässä huonommassaki jamassa olla.