565

En kestä en jaksa ei kiinnosta ei mitään.

Sain sen kämpän minkä halusinkin, vaikka jo pari kertaa olin ihan varma siitä, että se meni jollekin muulle. Pienen keskustelun jälkeen VA kuitenkin totesi, että ottaakin mut sinne ihan mielellään. Mut en jaksa olla iloinen siitäkään. Ku en mä halua muuttaa, enkä jaksa.

Viime yönä en nukkunu yhtään, lopulta löysin itteni kolmen aikaan tiskaamasta, naapurit varmaan arvosti. Mut on niitä tilanteita joissa tarvii jotain yksinkertaista tekemistä, ja mulle tuli siinä vaiheessa mieleen vaan yksi polin virolainen lääkäri, joka aina puhui siitä tiskaamisesta, ja se äänsikin sen jotenkin hassusti ni jäi mieleen. Sit vielä tulikuumaa vettä tiskaukseen ja mahollisimman kylmää huuhteluun, ni sai ajatukset hetkeksi muualle. Oikeesti kyllä teki mieli rikkoo jotain, mut en antanu itelleni lupaa siihen.

Mullehan tulee ahistuskohtauksia aika usein ja pääsääntösesti pärjään niitten kanssa, mutta jos ne menee tosi pahoiksi ni ei tuu mitään. Siihen tulee sit vielä paniikkikohtausta päälle kun jossain vaiheessa tajuun, ettei mulla oo siihen enää mitään kontrollia.

No, toi viimeöinen ahistus jäi kuitenki päälle. Oon yrittäny syödä, sain näykittyä vähän leivän kulmasta ja siinä se, enempää ei vaan mee alas. Eikä oo mitään syömishäiriösekoilua, eiköhän se oo sentään jo jätetty tarpeeks kauas taa. Talli oli ainoo paikka missä ei ahistanu, käyn siis siellä nykyään kerran viikossa ja aamuvuoroista osa on vaihtunu iltaan. Siellä hajoilin sit vaan muuten, yritin olla hajoomatta mut heiniä jakaessa hoitotamma (joka on onneksi toipunut sairasteluistaan, vaikka jatkossa sen hoitamisessa onkin enemmän töitä) tuli tökkimään turvallaan kysyvästi ja se siitä hajoomattomuudesta sitten.

Oon rakentanu taas jonkun vitun suojamuurin, vaikka sen pitäminen se vasta raskasta onkin. Tällä kertaa vaan en itteni takia vaan muitten, mutten mitenkään tarkotuksella silti. Joo tää esittäminenkin varmasti satuttaa muita, mut luulen et kuitenki vähemmän. Vaikka tän takia joudunki koko ajan kieltämään itteeni tekemästä tai sanomasta asioita, mut vaan ei. Silti vihaan itteeni päivä päivältä enemmän, ku on pakko olla tällänen paska.