"Soitan ensi viikolla" sanoi sossu kolmas päivä. En tiedä koska se sen ensi viikko on, mut musta ois kiva alottaa se kuntouttava niinku nyt et se loppuiskin joskus ja pääsee retkeilemään kunnolla heti kun kelit sen sallii. Tekeminenki ois kivaa ja kohta oon jo valmis johonki supersosiaaliseenki ku en taas oo nähny ihmisiä ties koska ja alkaa vähän painaa yksinäisyys päälle. Joku perhe sentään Lyltsiä rapsutti eilen ja juteltiin koirista siin hetki, iski kauhee ahistus ku ne jatko matkaa ja olin taas yksin. Ei oo ennen käyny noin.
Muutama päivä siihen uuteen hoitajaan. Huomenna saan ehkä sen nimen tietooni ni voin sit stalkata sen somesta :D muistin et meillä tulee tekstari aina pari päivää ennen terkkarin aikaa ja just katoin ni ainaki aikaisemmilla kerroilla siinä luki nimi kanssa. Edelleen pelkään et se on joku hissukkatäti eikä mulla oo hajuakaan siitä mistä haluisin puhua. Ku oikeestaan en haluis puhua yhtään mitään vaan haluisin jotain apua mikä oikeesti toimiiiii. En tolle hoitajalle kehtaa sanoa et teki mieli vetää yliannostus ku sen aika meni niin pitkälle ku se kuuloistais syyllistämiseltä ja sit mulle tulis paha mieli siitä, mut reilu viikko lekuriaikaan ni sille ehkä pystyn. Jos nyt ees joku siellä hokais että toi ei vaan toimi mulla ja haluun sinne helvetin polille jonne on näemmä nykyään mahdotonta päästä vaikka papereissa lukis et uudella lähetteellä pääsee.
Mitäs muuta... Oon kotona ollessa tiputtanut muutaman kilon ja vetänyt aika rääkkiliikuntaa paastojen kanssa. Jee tosi tervettä. Mut on ees yks asia mistä voin päättää mun omassa elämässä ni tällä mennään. En oo sillee huolissani, aikasemmillaki kerroilla syömisvammailut on loppunu ku olo on muuten tasottunu, et eiköhän nytkin. On sentään jotain tekemistä päiviin ku lenkkeilee ja jumppailee ja laskee kaloreita. Ja tutkii uusia jumppaliikkeitä. Ja onnistuuki jossain. Oikeesti tehny masennukselle täs vaiheessa tosi hyvää tää, vaik en nyt kellekkään suosittele. Selkäkivutki on taas kadonnu jonnekin eikä niskakaan oo kauheen pahassa kunnossa, kyl liikunta vaan tekee hyvää. Ees sit kävely niinä päivinä ku ei muuta jaksa.
Mirtat taas vaiheeks lopetin, kyl mä niitä reilun viikon putkeen söin. Sit meni hermot siihen jatkuvaan päiväväsymykseen ja nyt en sit taas enää nuku, mut ei se mitään ku ainaki toistaseks oon silti päivisin paljon energisempi. Kiva ku kykenee tekeen jotain eikä vaan makaa koomassa sängyssä koko päivää. Tuntu et iski vähän hypomaniat päälle pariks päiväks sen jälkeen ku lopetin sen, mut tiiä sitten, ehkä oli vaan kivaa kun pääsi siitä koomailusta eroon. Nyt meen sit taas vaan puolikkailla tarvittaessa, mut koska kello on taas noin paljon ja haluisin herää aamulla enkä vast iltapäivällä, ni en tänäänkään ota sitä puolikastakaan sitten. Käyny aika monta kertaa näin, et muistaa sen ihan liian myöhään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti