719.

Uus hoitaja on ihan ok sittenkin. Vaikutti ihan asiansa osaavalta. Oli vaan tosi turhauttavaa käydä kaikki samat asiat kolmannen ihmisen kanssa läpi. Oisko se voinut lukea esim. mun kouluhistorian niistä papereista, ku musta oli aika turhaa kertoa kolmannen kerran mitä kaikkea oon opiskellu ja missä. Mut joo, sille sai puhuttua ja tällä kertaa ei menny edes ääni, hyvä minä! En tiiä auttoko se, kun tehtiin pari mulle uutta hengitysharjotusta siinä, oliks sille vaan helpompi puhua, puhuttiinks niin helpoista jutuista vai onko mun aivot alkanu tajuumaan etten kuole vaikka joskus sanoiski ääneen miltä tuntuu. En myöskään jaksa miettiä asiaa, kun en kuitenkaan pääsis mihinkään lopputulokseen. Paitsi siihen, etten tiedä.

Ens viikon lääkäriajalle se aikoo kai tulla mukaan. Sano, et tää on joku niitten käytäntö. Ei se aikasempi hoitaja sanonu mitään ja mitä oon muita lekureille menijöitä nähny, ni yksin neki on ollu. Mut kaippa sitten. Saa nähdä miten käy ku on mun lisäks kaks ihmistä samassa huoneessa ja pitäs puhua, varmaan vaikeempaa. Etenki ku ne on tosi erilaisia persoonaltaan ja sit yritän kuitenki miellyttää kumpaaki ettei niille tulis paha mieli siitä jos joku juttu ei auta ja plaaah. No mut ehkä selviin siitä elossa. Jatko on vieläki vähän ???. Se sano et käyn nyt 4-5 kertaa sillä alkuun ja sit mietitään taas. Huah. Seuraava aika sille meni taas melkein kolmen viikon päähän, et siihen seuraavaan miettimiseen on kyl täl tahdilla ikuisuus. Ja sit sillä kuitenki oli vapaata aikaa esim. sillon ku mulla on ens viikolla se lekuri, ku se katto sen vasta sen jälkeen ku mulle oli jo varattu uus aika. Et miks se piti laittaa niin pitkälle jos kert on vapaita aikoja ennenkin? Voi kyl olla ettei se saanu mun oireista ihan kiinni, en mä osaa kuvailla niitä oikeen. Se oli helpompi se lekuri esim. siinä mitä oireita ahistuksessa on, ku piti vaan raksia ruutuja niitten oireitten kohdalta mitä itellä on. Siel oli meinaan sellasiakin, mistä en ollu ees aatellu et ne voi olla ahistuksesta. Mut en enää muista niitä.

Tänään oli taas joku idioottiautoilija liikkeellä. Ehkä 20 sentistä kiinni et mulla on viel molemmat koirat hengissä, ja harmi ettei mulla oo rautanyrkki koska sit ois kivat naarmut mersumiehen autossa. Että tattista vaan, en tiiä miks piti hidastetöyssyynki oikeen kiihdyttää päästäkseen yrittään yli ajamista? Vitun hullut ihmiset täs paskakaupungissa. Aattelin et muutan hittoon täältä heti ku vaan voimat ja rahat siihen riittää. Oon joku vitun pelileskikin, ni ihan sama mihin muutan tän yksinäisempi en voi olla. Aattelin vielä vähän aika sit, et voi tännekin saada ihan hyvän elämän ja et oon valmis yrittään sitä, mut tänään joku naksahti päässä jo ennen sitä hulluu autoilijaa ja päätin et en mä enää yritä sopeutuu tänne. Täällä ei mun seura kelpaa ees miesystävälle mut mun rahat pitäis saada kuitenkin, ni mitäpä mä täällä tekisin. Tai siis ei musta ees tunnu siltä et seurustelen, ku ei me nähdä koskaan. Pelaaminen on kivempaa ku mun seura. Ja mä oon vaan sillee "ok mä ymmärrän en mäkään ois mun kaa". Vittu mun kanssa vois rupee vaatimaan ihmisiltä järkevää kohtelua ni vois itsetuntokin olla parempi ku lakkais olemasta tällänen saatanan kynnysmatto. Ja kaverit nyt on kadonnu jo aikoja sitten.

Pitää kattoo joku paikkakunta mis ois hierottavii koiria tarjolla asiakkaiks ja missä vois saada kämpän mettän läheltä, siinä mun kriteerit. Ehkei mihinkään satojen kilsojen päähän porukoista kuitenkaan, mut ei nyt niitten naapuriinkaan tarvii. Mut ei nyt muutamaan kuukauteen ainakaan ajankohtasta, ehkä menee vuosikin, ku pitää jotenki selvii tän läävän siivoomisesta eka. Sit taikoo jostain rahaa muuttoon ku ei noit innokkaita apukäsiäkään oo tarjolla, ja sit viel taikoo jostain joku kiva kämppä. Mut jonain päivänä mä häivyn täältä enkä tuu enää ikinä takas. Ja toivon et siihen päivään ei oo kovin montaa vuotta aikaa.

Mutta nyt painun tonne hullujen autoilijoiden sekaan käyttämään koirat ja sit nukkumaan, oon oottanu tätä hetkeä koko päivän. Koska lyltsi päätti eilen (ja tänäänkin...) tyhjentää roskiksen ollessaan yksin, ni se herätti mut aamulla neljältä sillee "nyt ämmä vähän pikaseen pihalle tai paskon eteiseen" :)) Sillä on tylsää kun se on saikulla eikä pääse kunnon lenkeille. Kiva ku on koiria. Mut välillä on niitä hetkiä ku miettii, et miks hitossa. Miks en ottanu vaik hamsteria.