721.

Tarttisin jonkun netikäyttökiellonki varmaan. Tulee vielä entistä paskempi olo kun aina osuu silmät johonkin "tehtiin yhdessä sitä ja tätä ja käytiin tuolla"-juttuihin. Rinnassa muljasee aina. Mä oon viimeks tehny asioita yhdessä jonkun kanssa joulun aikaan, sitä ennen joskus kesällä. Ikävä sitä aikaa ku oli kavereita. Oli lenkkiseuraa, koiratreeniseuraa, kuntosaliseuraa, leffaseuraa, ruoanlaittoseuraa ja mitä millonkin. Jos halus seuraa ni ei tarvinnu monelta kysyä kun jo onnisti, eikä koskaan ollu pakko olla yksin jos ei sitä ite halunnu. Nykyään on ihan turha ees kysyä ku ketään ei kiinnosta. Paitsi porukoita mut ne on aika kaukana. Koirat sentään on, mut ei ne ihmistä korvaa. Ja toinen niistäkin kaipais leikkiseuraa, oon koittanu kysellä mut ei tunnu ketään kiinnostavan. Kysyny entiset kaverit, kysyny useempaan kertaan paikallisesta koiraryhmästä facessa, mut ei. Koiraparka joutuu tyytyyn vaan mun kanssa leikkimiseen enkä mä jaksa kerralla kauheen pitkään. Joskus koirat leikkii keskenään minuutin, mut aika harvoin. Niil on aika erilaiset leikkityylit.

Hajoo pää tähän väsymykseenki. En oo pitkään aikaan nukkunu kunnolla. Huomenna pitäis herää joskus seittemältä et ehtii lenkittää koirat ennen sitä lekuria, en tiiä miten selviin. Ei kyl kiinnosta yhtään ees mennä sinne, tekis mieli perua koko käynti. Haluun vaan maata sängyssä itkemässä mun surkeeta elämää. Turhauttaa ravaa siellä ku ei saa mitään apua. Itsetuhoajatuksista pitäs varmaan sanoo, mut en mä osaa enkä uskalla, mut en nyt sit haluu kirjottaakaan mitään mukaan jos se hoitajaki änkee sinne. Ehkä sit sillon joskus parin viikon päästä ku on sille hoitsulle aika, jos jaksan mennä sinne. Tämmöst oottelua tää vaan on tää nykyajan "apu" täällä. Stressaavaa, turhauttavaa ja myös aika turhaa.