Elämä on perseestä. Ulkona on ihan saatanan kylmä, koko naama jäätyy jos siellä kävelee vollottamassa. Rahat alkaa olla aika vähissä. Yksinäisyys painaa päälle mut toisaalta tekis mieli vaan haastaa riitaa kaikkien kanssa. Eilen meinasin kaupassa vetää yhtä jätkää turpaan, kun se kädellä tuuppas mua pois kulkuväylältään vaikka vierestä ois kyllä mahtunu. Ai että kihisin pitkään raivosta sen jälkeen. Viiltääkään en enää osaa, jonkun säälittävän pienen naarmun sain aikaan. Vitusti läskistynytki täs muutaman päivän aikana ku ei osaa enää ees olla syömättä, mirtoja en ainakaan enää ota mieluummin valvon ku läskistyn lisää. Ees yks terve koira ois kanssa ihan kiva juttu, mut ilmeisesti liikaa toivottu. Terve pää ois vielä kivempi juttu, mut se nyt on ihan mahdoton ajatuskin.
Sossu koitti vihdoin soittaa, en jaksanut vastata. Ei kiinnosta. Kai sille ens viikolla pitää soitella takasinpäin ettei karenssia pukkaa kaiken muun paskan päälle. Se tästä vielä puuttuis.
Vituttaa etten saa lähetettä sinne saatanan polille. Sielt ois saanu sellasta apua mitä tarviin. Sielt ois saanu jonkun vahtimaan et siivoon, jonkun seuraks kuunteleen pelottavaa pyykkikonetta, jonkun potkiin mua perseelle ja vaikka tuleen kuntouttavaan aluks mukaan jos tuntuu siltä etten yksin uskalla mennä. Siel ois voinu mennä ryhmiin ja saada niitä hemmetin sosiaalisia tilanteita jotka on niin perseestä mut samalla niin ihan liian tärkeitä mun voinnille.
Viis käyntiä kolmen viikon välein, eli joskus about huhtikuussa vasta muka mietittäs seuraavan kerran jatkoa ja siihen asti ton pitäs riittää? Haha. Ihan sama lopettaa sielläki käynnit, etenkin jos se hoitaja aikoo jatkossa tunkea lekurikäynneillekin mukaan ja se nyt sattuu olemaan ainoo jolle pystyy puhumaan suoraan jos homma ei toimi.
Saispa kuolla. Mut koitan vaan tuijotella vanhoja kesällä otettuja kuvia ja niitten voimalla jotenki sinnitellä kevääseen.
Huomenna meen alkoon. Ihan vaan koska mä voin. Vitut jostain alkottomasta elämästä. Harmittaa ettei oo mitään muuta millä sais pään sekasin, enkä oikeestaan enää ees tiedä mistä vois kysyä. Mut ehkä viina riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti