Aina välillä tuntuu siltä, että elämä on kaiken sen pahan olon arvoista.

Aamulenkki pienessä pakkasessa, ensimmäinen yksin tehty juoksulenkki tässä kaupungissa, ja se tuntui hyvältä.

Mä rakastan tätä. Sittenkin. Kumpa tämä olo vierailisi mun luona useammin.

Itken ilosta.