Annoin epätoivon voittaa tänäänkin. Ei tolle masennuspaskalle jaksa pistää vastaan, täytyy vaan odottaa, että tää kausi menis taas itsellään ohi.

Oon alkanut miettimään, että voisin uhrata kaikki säästöt ja elää kesän niillä. Pääsis tästä kesätyöstressistä eroon. Tänäänkin yhdestä paikasta yritettiin soittaa (ilmeisesti niissä hakemuksissa on lukenut jotain järkevääkin), mutten uskaltanut vastata. Toivottavasti sieltä ei enää soiteta. Ei mulle voi soittaa noin, säikähdän joka ikinen kerta kun puhelin soi ja oon sen jälkeen pitkän aikaa paniikissa, vaikka jättäisin vastaamatta. Enkä edes halua mennä mihinkään töihin, vaikka rahalle olisikin tarvetta. En kuitenkaan osaisi mitään missään ja kuluttaisin koko loman vaan miettimällä sitä, mitä olen milloinkin onnistunut mokaamaan.

Varmaan aika tyhmää heittää hukkaan kaikki mahdollisuudet hankkia työkokemusta. Oon aina ollut töissä vaan pimeesti. Mutta ainahan mä teen kaikki asiat päinvastoin kuin pitäisi.