Huomenna pitäisi uskaltaa nähdä uusia ihmisiä ja kokeilla uusia asioita, kun ne treenit alkaa. Ei mua oikeestaan ne uudet ihmiset pelota, kaveri on kuitenkin mukana ja sen seurassa oon paljon rohkeempi kuin yksin. Ainoa asia, joka pelottaa on se, etten tiedä saanko vanhoja viiltelyarpia piiloon niiden varusteiden kanssa. En oo ihan vielä valmis kertomaan viiltelystä kellekkään, saati sitten näyttämään noita jälkiä... Oon uskaltanut kertoa tolle mukaan tulevalle kaverille ihmeen paljon mun asioista, mutta viiltelystä en haluais kertoa vielä. Vaikka ennen kesää on kuitenkin pakko kertoa. Enää en jätä uimatta noiden arpien takia. 

Maanantainakin täytyy pistää rohkeus koetukselle. Yritän soittaa vielä yhteen mahdolliseen kesätyöpaikkaan. Mun on pitänyt soittaa sinne oikeestaan jo aika monta päivää, mutta jokainen yritys on jäänyt siihen, että oon saanut numeron kirjotettua ja päättänyt, etten uskallakkaan soittaa. Maanantaina soitan oikeasti, enää en anna itteni luistaa siitä. 

Minä vs. masennus 

1 - 0