Oonkohan mä vihdoin löytänyt oikean ystävän? Puhuin sen kanssa tänään itsemurhista, ja mikä hassuinta, koko sen juttelun aikana mä en halunnut kertaakaan kuolla. Sanoin, että en todellakaan halua tappaa itseäni, ja oikeasti tarkoitin sitä. Uutenavuotena me oltiin molemmat yhtä kännissä, naurettiin toisillemme ja kierittiin ympäri lattioita, soitettiin muun muassa mun vejelle (nolottaa) ja monille sen kavereille. Enkä mä pelännyt puhua puhelimessa selvänäkään, kun se oli vieressä. Hassua. Sen seurassa mä olen oma itseni, enkä mikään pelkuripaska joka oon yksinollessa. Ja mikä parasta, se saattaa olla mun tuleva kämppis!

Tajusin tänään yhden asian, mitä oon miettinyt ainakin kymmenen vuotta. Musta on aina tuntunut siltä, että multa puuttuu jotain mitä todella tarvitsen, jopa niinä hetkinä kun muuten on ollut hyvä olla. En osaa selittää sitä, mutta tiedän, että se ei tule puuttumaan multa enää kauaa. Kunhan vaan saan lisää rohkeutta jostain, se riittää. Se puuttuva asia tulee sitten sen rohkeuden mukana itsestään. Toivottavasti ainakin.

Ja jotta tämä ei olisi aivan liian iloinen teksti, kerrotaan nyt vielä että hajotin alle vuoden vanhan kannettavan uutenavuotena. Lensin persuksilleni sen päälle kun olin vähän idiootti ja join liikaa. Eikä tuilla osteta uutta, se on sitten reilu vuosi sitä, että mulle jää 1,10e kuukaudessa käteen vuokran jälkeen. Helvetin hienoo. Onneksi mulla on kuitenkin tää ikivanha kone kämpillä myös, täytyy vaan pärjätä tän kanssa.