Aina välillä hetken uskon siihen, aina välillä tiedän että se on totta.

En mä ehkä voi palata menneeseen, en voi saada niitä vanhoja aikoja takaisin, niitä hyviä päiviä kavereiden kanssa. Mutta mä voin saada jotain paljon parempaa. Jotain, mistä en ole koskaan osannut haaveillakaan.

Vieraiden hevosiin ei saisi koskaan kiintyä liikaa. Mutta Yy on ihana. Ehkä mä voin sen kohdalla tehdä poikkeuksen ja antaa itselleni luvan välittää siitä. Onhan se hösilö ja osaamaton, huonotapainenkin, mutta juuri sen takia siitä pidänkin. Sitä on käsitelty niin vähän, että siitä on vielä helppo tehdä juuri minulle sopiva hevonen. Välillä sen kanssa ollessa iskee ikävä entiseen talliin, niihin kavereihin joita siellä oli ja kova ikävä on niitä hevosiakin. Mutta ehkä täytyy opetella päästämään irti, oppia katsomaan eteenpäin ja antamaan menneiden olla.

Eikä mun tosiaankaan pitänyt tulla tänne kirjoittamaan hevosista. Ajattelin vain tulla kertomaan, että tällä hetkellä mun on hyvä olla, vaikka tämä päivä onkin ollut ihan kamala.

Enää kaksi lukion koetta ja loma. 


En varmasti luovuta nyt.