Mä pelkään lomaa.

En jaksais enää esittää kenellekään mitään, keksiä tekosyitä pitkille housuille ja hihoille, uimattomuudelle ja kaikelle muulle typerälle käyttäytymiselle, jolla yritän peittää kaikki arvet. En edes halua esittää nykyisille kavereille mitään, mutten pysty viiltelyistä kertomaankaan joten pakko.

Pelottaa myös se tekemättömyys. Johan se on nähty kuinka vaikeita viikonloputkin mulle on. Koulu painaa välillä päälle vähän liikaakin, mutta ainakin sen ansioista näen kavereita lähes päivittäin ja tulee pidettyä edes jonkinsortin säännöllinen rytmi. Eikä tarvii olla kämpillä yksin kuin muutama tunti päivässä.

Täytyy nyt vain toivoa, että suunnitelmat menee niin kuin pitää ja pääsen reilun kuukauden päästä muuttamaan, olisi edes hetkeksi tekemistä. Ei mun kuulu asua samassa kämpässä yli vuotta. Jos tää onnistuu, niin oon sitten muuttanut kolmen vuoden sisällä kuus kertaa. Eikä tarttis enää jaksaa tuota ärsyttävää kämppistä, vaan paljon mukavampaa, vaikka mulla varmasti menee siihenkin välillä hermo jos saman katon alla asutaan.


Mä yritän pysyä hengissä, mutta en uskalla luvata mitään.