Mä en oikeen tajua vieläkään, mitä viime yönä oikeen tapahtui. Ei yhtään huvittaisi kirjoittaa siitä, mutta ehkä se kannattaa. Jos vaikka pystyis selvittämään vähän ajatuksia.

Aattelin tosiaan vetästä kännit, mennä ihan pelkällä viinalinjalla pieneen hiprakkaan ja siitä sitten nukkumaan. Ei vaan asiat mennyt ihan niin. Parin siiderin jälkeen bongasin lääkevaraston ja napsin sieltä lähinnä kodeiinia sisältäviä lääkkeitä lärviin ja viinaa päälle. Mä en aikonut tappaa itseäni tosissani, pidin määrät siinä, että henki varmasti säilyisi, mutta leikittelin silti ajatuksilla siitä, että kuolisin sittenkin. Ihan kuin toinen puoli musta olisi halunnut elää ja toinen kuolla, enkä osannut päättää, kumpaa minä itse oikeasti halusin.
Pyörin siinä sitten koko yön ympäri kämppää, välillä kävin sängyllä itkemässä, mutta suurimman osan ajasta taisin roikkua vaatekaapin ovissa. Taiin myös angstata yhdelle kaverille jotain, ehkä ihan hyväkin, jos sille pystyis tän jälkeen kertomaan asioita ees vähän enemmän kuin ennen, kun ei se mua enää tervepäisenä pidä.

Tänään onkin olo ollut sen mukainen, huomaa kyllä, että yöllä tuli vedettyä överit. Jotenkin mulla on edelleen samanlainen olo kuin yöllä, haluan kuolla ja elää samaan aikaan, mutta sitten en kuitenkaan halua kumpaakaan.

Uhhuh, ottaa tästä nyt selvää... Aattelin kyllä pysyä hengissä, mutta ei kai sitä voi tässä tilassa mitään luvata. Paitsi sen lupaan, että mä yritän vielä kerran hakea apua. Heti, kun meidän uusi terkkari tulee töihin. Toivottavasti sille pystyy kertomaan edes jotain.