491: Iloinen köyhä on rikkaampi kuin murheellinen rikas

Ei mulla mitään sen suurempaa asiaa ole, ei tälläkään kerralla. Mutta haluan kirjoittaa tän ylös, vaikka sitten vaan itteäni varten, jos joskus saisin itteni masennuspaskankin keskeltä raahattua pihalle.

Aamulla pyörin vähän aikaa tallilla, "tappelin" parin hevosen kanssa, kun oltiin vähän eri mieltä asioista. Pelailin hetken, nukuin päikkärit, joiden jälkeen 'uskalsin' kerrankin lähteä ruuhka-aikaan keskustaan koirien kanssa. Lenkillä törmättiin muutamaan ekaluokkalaiseen, jotka leikki koirien kanssa hetken, kiva kun jotkut randomit lapset väsyttää mun koirat aina, jos lähdetään tiettyyn aikaan ulos :D Muokkailin kuvia vähän aikaa, ja sit lähdettiinkin Toren kanssa testailemaan kunnolla koirahiihtoa. Tai mä testailin, Torelle se nyt on yksi ja sama oonko sen perässä pyörällä vai suksilla... Ja se oli ihan älyttömän kivaa! Sanon minä, jolla on ollut asennevamma hiihtämistä kohtaan ala-asteelta asti. En ees kaatunut kertaakaan. Sit vielä vähän vetotreeniä Lyllerön kanssa ja yhteinen jäähdyttelylenkki, joka jäi aika lyhyeksi kun mulla ei jalat enää kestä liikkumista :D

Nyt koitan kuivatella hiuksia hetken ennen nukkumaanmenoa, ja ai että mä olen onnellinen just nyt! Mä oon onnellisimmillani sillon, kun tuntee sen, että on oikeesti tehnyt jotain ja kun kroppa huutaa lepoa. On fyysisesti niin väsynyt, ettei jaksa ees ajatella tai stressata mistään. Okei aamulla tuskin oon onnellinen, oli paikat vähän kipeenä jo tallin jälkeen, en oo tottunut tekemään tallivuoroja peräkkäisinä päivinä. Mut nyt on hyvä, ja tälläsen olon takia voi kyllä kärsiä lihaskivuista.