Muttei se aina oo mitenkään huono asia. Olla vihanen itelleen. Okei joo yks syy lisää siihen miksi viiltelin, miksen välillä antanut itelleni lupaa syödä jne, mutta nykyään osaan käyttää senkin hyödyllisesti. Oikeestaan oon aina osannut, mutta ne on ollut sellasia 'vahinkoja', nykyään teen sen tietoisesti.
Jos vaikka tekis mieli vaan jäädä sänkyyn makaamaan ja vetää peitto pään päälle, niin mulla menee aika nopeesti hermot itteeni, siihen etten saa mitään aikaseksi. Hetken masentelen, mutta kun oon tarpeeksi vihanen itelleni, tulee aina sellanen "nyt mä perkele nousen tästä ja piste"-olo. Sen vihan voimalla pääsee sieltä sängystä ylös. Toimii mulla aina, jos vaan oon tarpeeksi vihainen. Ei saa olla liian lepsu itteään kohtaan, vaikkei vaatia liikaakaan, mä onneksi tiedän missä mun raja menee ni voin tota vihasuutta käyttää. Saa sinne sänkyynkin joskus jäädä löhöilemään.
Tai sama joskus, kun alotin polilla ekassa ryhmässä. En tienny yhtään mikä siellä odottaa, olin monta kertaa kirjoittamassa viestiä ja perumassa koko ryhmän. Lopulta mulla meni hermot siihen jahkailuun siitä, menenkö sinne vai en. Aloin siinä sitten haukkua itteäni pelkuriksi, ja aika nopeesti sain sen pelon käännettyä vihaksi, jonka voimalla pääsin sinne ryhmään.
Ei tää aina ja kaikille paras tapa ole, mutta mulla toimii melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Kunhan muistaa välillä lepsuillakin, ei koko ajan tarvii olla tekemässä mitään tärkeetä tai edes vähemmän tärkeetä.
Musta vähän tuntuu siltä, että tää on yks niistä asioista, joissa epävakaasta on hyötyä. Kun saa sen tunnetilan muuttumaan niin nopeesti ja riittävän voimakkaaksi. Se ei jää sellaselle oon vihanen itelleni mutten jaksa tehdä asialle mitään -tasolle, vaan se on tyyliä oon niin vihanen itelleni että mun on pakko hilata perseeni ylös tästä. En mä osaa selittää paremmin :D
Ja se vihasuus katoaa yleensä heti siinä vaiheessa, kun saan itteni liikkeelle. Jos ei, niin saanpahan enemmän asioita tehtyä ;)
Kun nyt tuli toi epävakaa mainittua, ni selvennetään vähän. Mulla ei ole enää epävakaata, mulla on kai ihan terveen paperit nykyään, mulla on vaan jäljellä joitain yksittäisiä oireita siitä, nekin aikaisempaan verrattuna aika lieviä. Enkä tiedä, haluunko edes niistä eroon, kun osaan hyödyntää niitä niin hyvin ja osaan elää niiden kanssa, en koe että niistä ois mitään haittaa normielämässä. Mutta joo, epävakaasta on tulossa oma postauksensa joskus, kun jaksan kirjoittaa sen valmiiksi, joten ei siitä nyt sen enempää.
P.s. tää on nykyään aika osuva biisi :)
Paljon voimia jaksamiseen ♥
VastaaPoistaKiitos♥
Poista