maanantai 24. syyskuuta 2018

655.

Viime yönä nukahdin joskus kolmen jälkeen. Kuudelta heräsin ahdistukseen ja älyttömän huonoon oloon. Lopulta sit taas vaiheeksi löysin itteni peiton alta tärisemästä. En tiiä mistä se tuli, oon nukkunu täällä ihan ok aina kun selkä on sen sallinu. No sain sen jälkeen uudestaan nukahettuu mut aamun kattelinki sit painajaisia.

Tää päivä oli suht ok. Mut tadaa, se ei riitä et mulla on selkä paskana vaan koirallaki on. En haluis kattoo sitä noin kipeenä mut en pysty tällee keskellä yötä taikomaan sille kipulääkkeitä mistään. Enkä tajuu mistä vitusta se on voinu kipeytyä kun ei se oo tehny mitään normaalista poikkeevaa. Illalla se ei vaan hypänny saunan lauteille ite niinku se yleensä tekee (ilman sitä on mahdotonta livistää saunaan, joku tykkää lämpimästä), vaikka se oli just muutama minuutti aikasemmin liikkunu ihan hyvin ja normaalisti pienen rennon lenkin. Nyt se ei hyppää enää ees sänkyyn ja on tollanen passiivinen muutenkin. Joo se paranee tosta ja todennäkösesti ilman lekuria ku mulla on kipulääkeresepti sille jossain ja tien miten toi hoidetaan, tuttu vaiva sille mut silti. Ja miten mä voin ikinä kuvitella et voisin hieroo koirii työkseni ku en osaa pitää ees omia kunnossa..?

Koska tää paska loppuu. Pakko hoitaa toi kuntoon ennen ku voin kuolla vittu. En mä sitä kipeenä voi muitten hoidettavaks jättää.

Ja niin, tosi yllättävää et tuun valvoon tän yön. Ku huomenna pitäs taas ajaa pidempi matka heti aamulla ja mähän en niitä osaa tehä ku valvoneena ja väsyneenä, aina on joku juttu miksei saa nukuttuu. Niinku en vihais ajamista ihan tarpeeks muutenki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti