sunnuntai 30. syyskuuta 2018

658.

En ymmärrä miks ihan kaiken pitää mennä pieleen. Se et koira kipeyty melkein heti ku kelit ois vihdoin sallinu canicrossin joka on yks ainoista asioista jotka auttaa tähän oloon. Ei sitä voi laittaa vetämään viel ainakaan pariin viikkoon, ei välttämättä ens kuussa ollenkaan. Mun tuurilla sen jälkeen on sit jo sen verran jäätikköistä ettei sen takia voi ja tän vuoden treenit meni sit siinä. Se et alotin samaisen koiran kanssa yhen nettivalmennuksen joka alko tottakai samana vitun päivänä kun se kipeyty. Tänään käytiin ekaa kertaa treenaamassa sen takia ku piti ottaa pari videota sinne kurssille, mut arvatkaa vaan alkoks kunnon kaatosade just ku olin päässy kuvauspaikalle ja saanu kaiken valmiiks, ja sen lisäks toi koira onnistu rehaamaan itteensä taas vähän kipeemmäks. Jäi harvinaisen paska fiilis siitäki treenistä sitten. Itkien sit raahauduin kotiin. Mietin saiskohan sen treenipaikan myytyy tai annettuu jollekki joka jaksas ja pystyis treenaa.

Ihmisiiki on pitäny nähä muutaman päivänä mut kaikki on perunu. No oon sen takia sentää käyny suihkussa pari kertaa, mut samalla sit tuhlannu vikatki puhtaat vaatteet. Pitäs pestä pyykkiä mut en jaksa. Enkä haluu kuunnella mun melupyykkikonetta, etenkään ku aina kuvittelen et se hajoo kesken kaiken ja valuttaa vedet lattialle tai syttyy palamaan ja kauhee stressi siitä koko sen ajan ku se käy. Onneks on pikaohjelma mut seki on liian hidas mulle. Ei käsinkää jaksas pestä vai mökillä siihen tottuki. Toisaalt mitä mä puhtailla vaatteilla yksinäni ees teen.

Varmaan siirryn kirjottaan enemmän salasen blogin puolelle. Tulee huono omatunto siitä et huolestutan muita näillä teksteillä, ni parempi kirjottaa paikkaan mistä kukaan ei niitä lue. Enköhän jotain tännekki blogiin keksi mut ei tarvii ihmetellä jos kirjotan harvemmin.

Ainii, jotain hyvääki. Kela makso mulle vihdoin mun pitkän karenssin aikaset työmarkkinatuet. Ei tarviikkaan ottaa mitään pikavippejä ainakaan ihan heti. Mut en mä yksin haluu uskalla mihinkään reissuun lähteä vaik nyt oiski siihen varaa. Äh. Mut onpahan tarpeeks rahaa siihen asti et kuolee pois, ei tarvii siitä murehtii.

5 kommenttia:

  1. Oho, en ookaan ainoo joka pelkää et pyykkikone räjähtää :') Sen verosta ääntä ne kyllä pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainoa :D Pyykkitupa oli mukavampi vaihtoehto kuin oma kone, vaikka siellä saattoikin törmätä ihmisiin. Ei tarvinnut jännätä koska kone posahtaa, kun oli kokonaan eri rakennuksessa. Harmi ettei nykyisessä asunnossa ole pyykkitupaa, käyttäisin varmasti.

      Poista
  2. Huh, en oo siis ainoa, kuka pelkää pyykinpesukonetta :D Jotenkin lohduttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä on näemmä enemmänkin :D Mä kun en ole aikaisemmin uskaltanut kirjoittaa asiasta edes tänne kun ajattelin sen olevan niin tyhmä pelko että parempi pitää tieto itsellään, mutta en sitten olekaan yksin tämän ongelman kanssa.

      Poista
    2. Onhan se aika hassua, mut toisaalta, mistäpä sitä tietää millon pesukone sanoo sopimuksen irti :D Mulla se pelko on hivenen lieventynyt, mutta silti en mielellään pesis pyykkiä :D

      Poista