torstai 27. syyskuuta 2018

656.

Tänään mä en nouse sängystä muuta ku kusettaan koirat. Tuli sellanen fiilis heti aamulla ku heräsin. Harvinaisen paska yö takana, kivat painajaiset siitä miten kaikki hylkäs. Lopulta en sit uskaltanu nukkuu enää enempää, mut hei kerranki olin aamulla aikasin hereillä.

En tiiä koska kaikki muuttu taas tälläseks. Mä vaan tapan aikaa siihen asti et voin tappaa itteni. En ees yritä tehdä mitään ku ei mikään muutu kuitenkaan. Mitä enemmän mä haluun jotain sitä varmemmin kaikki menee päin helvettiä. Kaikille paljon parempi et vaan eristäydyn ja kuolen pois. Oisin tehny sen jo jos toi vitun koira ei ois päättäny tulla noin kipeeks. Onneks voi ottaa lainaa mil hoidattaa sen kuntoon ku en oo täällä sit enää ku niitä aletaan periin takas. Mietin et vois tehä ees yhen kunnon reissun viel tänä vuonna ja niillä samoilla lainarahoilla vuokraa jonkun mökin jostain. Tarttis aina nukkuu autossa, ei siel enää näillä keleillä ees pystyis. Sit vois hommaa jotain millä sais pään sekasin, tai jos ei sekasin ni ainaki ajan kulumaan nopeempaa.

Vihaan tätä elämää mut viel enemmän vihaan itteeni. Tekis mieli viiltää, eikä vaan kerran. En mä sitäkään enää iteltäni kiellä, ei niitä jälkiä tarvii kauaa enää piilotella. Mut oon siihenki liian nössö nykyään, en vaan uskalla viiltää niin syvälle ku ennen. Mikä vittu siinäki on ongelmana taas. No ehkä se rupee sujumaan ku treenaa tarpeeks. En mä sillonkaan uskaltanu syvälle ku ekan kerran alotin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti