664.

Pakko kuolla. Ei oo enää mitään muuta vaihtoehtoo. Ei tästä saa enää elämisen arvosta mitenkään. Yritin siivookki mut voimat loppu parin roskan jälkeen. Mut ahistaa tää saatanan paskanen kämppä. Vihaan tätä muutenki mut täst on mahoton päästä eroon niin kauan ku ei pysty siivoon.

Oon erakoitunu sen verran pahasti et lähikauppaki alkaa oleen liian vaikee. Loppuu koht tää lihominen ku ei pysty enää hakeen mitään ruokaa mistään. Pitäny ikuisuus tilaa koirillekki ruokaa mut ne pitäs hakee autolla enkä uskalla ku en oo pitkään aikaan käyny siel puolla kaupunkii.

Jos onnistun nukkuun ni kattelen vaan unii mis joko kuolen ite tai sit joku mun vierestä kuolee. Unirytmi ihan päin persettä mikä vie vikatki mahikset hoitaa ees ne pakolliset asiat ku ei koskaan oo hereillä siihen aikaan ku ne pitäs hoitaa.

Oon vitun kyllästyny tähän jatkuvaan itkemiseenki. Koskaan pääse lähteen ees lenkille ilman et pitää vetää joku itkukohtaus eka. Kotona olles en mitään muuta teekkään.

Vihaan itteeni. Ihan oikein mulle et joudun kuoleen pois.