669.

Toivon etten ois alottanu viiltelyä koskaan. Iski taas pari päivää sitten kamala himo viiltää (oon taas ollu jonkun aikaa ilman). Siis mä en varsinaisesti halunnut tehdä niin, mutta mulle tulee sellainen inha tunne iholle niihin kohtiin mihin oon viiltäny. Tai enimmäkseen vaan tohon ranteeseen, harvemmin jalkoihin vaik oon viiltäny niihin enemmän. Ei sitä oikeen pysty kuvailemaan, on vaan pakko vähintään raapia sitä rannetta että sais sen olon veks, tosin se raapiminen riittää auttaan vaan just siks ajaksi kun sitä tekee. Yks ilta tossa huomasin että jos sitä puristelee kynsillä riittävän kovaa ja riittävän laajalle alueelle, se tuntuu hetken samalta kuin se jos ois just viiltänyt. Ei pitkä helpotus, mut riitti siihen et pysty nukahtaan. Mut sillon oliki aika kauhee olo, yleensä ei tarvii mennä ihan niin pitkälle.

Joskus voi olla kuukausiakin niin ettei sitä tunnetta tule, tää on aika kausittaista. Nyt taas näemmä päivittäistä ja saa nähä kuinka pitkään tätä jatkuu. Pystyn ignooraamaan sen niin kauan ku mulla on tekemistä, mut nukkumaanmenot on pahimpia eikä aamut jää kovin kauas kakkoseksi. Ei oo kiva heti aamulla huomata et jahas tulossa on taas sellainen päivä et pitää raapia rannetta aina jos on tylsä hetki. Siitä tää on kans tosi vittumaista, et näin voi käydä sillonkin kun menee paremmin, se ei oo kauheesti sidoksissa siihen paljonko masentaa mut on kyl aika taitava aiheuttaan masennuksen sillonkin kun se ei oo valmiiksi pahana.

Oon kokeillu jääpalat, kylmän ja kuuman vaihtelut, kumilenkeillä napsuttelun, hakkaamisen, puristamisen, sen raapimisen, puremisen ja mitäköhän kaikkea muuta. Mut ei, se tunne vaan pysyy tossa ajan X eikä sille voi tehdä mitään. Paitsi viiltää mut ei sekään aina pitkäaikanen apu ole. Auttaa about sen aikaa kun se haava on auki. Joskus oon kokeillu jotain hieromista ja silittelyäkin mut en kyl koskaan kovin montaa sekuntia putkeen, mieluummin mä satutan itteäni siinä tilassa kun muutenki on kauhee vitutus päällä sen takia kun ei pysty vaikuttaan siihen mitenkään ja tuntuu niin hiton inhottavalta.

Vihaan tätä. Sit se lähtee tosta etenki iltasin aika helposti siihen et lähen syyllistään itteeni siitä et oon viillelly, sit alan miettiin sitä miten joudun elään noitten arpien kanssa ja niitä piilotellen koko loppuikäni, ja sit lopulta alan miettiin kaikkee mitä oon elämäni aikana mokannu ja sitä et niitten mokien takia mun on aika mahotonta enää saada sellasta elämää mistä joskus aikaan ennen masennusta haaveilin. Et oon ihan ite pilannu tän mun elämän. Ja sit vasta onkin paska fiilis ja tekee entistä enemmän mieli viiltää.