Mä rakastan meidän treenejä. Siellä mä uskallan olla oma itseni, siellä hyväksyn jopa omat arpeni, vaikka yleensä vihaan niitä. Ohjaajat on tosi mukavia, ja jo näiden kahden treenikerran jälkeen oon oppinut tuntemaan paremmin sen kaverin, jonka kanssa käyn siellä. Ja itseasiassa meidän treeniporukassa on pari ihan kivalta vaikuttavaa tyyppiä. Yritän kerätä tarpeeksi rohkeutta, että uskaltaisin mennä juttelemaan.

Liikunnasta on tullut mulle tosi tärkeetä. En enää vammaile syömisten kanssa, en yritä laihduttaa, vaan tykkään liikkua. Se tuntuu jotenkin... vapaalta.