Treeneissä oli kivaa. Ja mä tein sen, mitä en olis uskonut vielä tekeväni. Hypein siellä niin, että varmasti kaikki näki mun käsissä olevat arvet, mutten jaksanut välittää. Ainakin se kaveri tietää nyt, vaikkei siitä mitään puhuttukaan. Mähän muutin täysin vieraaseen kaupunkiin siksi, ettei mun tarttis enää esittää kenellekään mitään, mitä en ole. Enkä mä jaksa enää esittää, ainakaan kavereille. Arvet on osa mua, joten kai mun täytyy opetella hyväksymään ne, kun ei ne tosta näytä haalistuvan. Muutama siellä olleista aikuisista kattoi niitä jälkiä paljonkin, mutta en mä jaksanut välittää. Tuijottakoot rauhassa.

Treenien jälkeen sitten toinen kaveri tuli kylään muutamaksi tunniksi. Tehtiin vähän kesäsuunnitelmia ja tilaan tossa kohta yhdet festariliput meille. Nyt se on sitten varma, että mulla on kesällä edessä ainakin kolmet festarit. Tästä tulee mun elämän paras kesä. Vähän pelottaa näyttää noita jaloissa olevia jälkiä kellekkään, kun ne on 'vähän' käsissä olevia näkyvämpiä, mutta kai senkin kesällä joskus uskaltaa. Ei huvita istua sisällä piilossa koko kesää.

Nyt mä todella haluan elää. Eiköhän tää into kohta lopahda, huomenna pitäis saada valmiiksi 3000 sanaa pitkä essee, enkä ole vielä edes aloittanut, ja tiistaina alkaa viikon kokeet, joihin en oo vielä jaksanut lukea yhtään. Onneksi perjantaina pääsee vetämään kännit. Ja huomenna pitkästä aikaa lenkille, kun nää helvetin pakkaset häipyy hetkeksi.