Oon taas päässyt asioissa eteenpäin. Tänään taas esitelmä luokan edessä. Ei jännittänyt, paitsi ihan lopussa, kun tajusin että tosissani selitin jotain omiani siellä kaikkien edessä. Soitin yhdestä kesätyöpaikasta, vaikka tappelin yli tunnin siitä, soitanko sinne vai en. Mokasin jännityksen takia sen verran, että tuskin sitä paikkaa saan, mutta ainakin pystyin soittamaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla ei jännitä yhtä paljon. Kävelin ruokalassa yksin, söin yksin, kaverit lähti kotiin ja minä päätin jäädä syömään. Ei se kivaa ollut, muttei mitenkään kamalaakaan.

Jotenkin mulla on taas parempi olo kuin aikoihin. En ole onnellinen, en ole edes varma, tiedänkö mitä onnellisuus oikeasti on, mutta olen kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseeni. Se riittää.