Alle kolmen viikon päästä pitäis uskaltaa sinne psykologille. Yritän ihan tosissani puhua sille totta ja kirjoitan jonkun lapun, minkä voin antaa sille, jos en pysty puhumaan sille suoraan. Katotaan sit mitä sen jälkeen, käynkö vaan sen luona vai lähettääkö se mut johonkin eteenpäin. Pääasia on kai se, että pystyin vihdoin monen vuoden yrittämisen jälkeen pyytämään apua.

Muutto pistää jaksamisen aika koville. Etenkin, kun pitää selvitä siitä yksin. Kaveri auttaa painaviempien tavaroiden kanssa, mutta sillä on omat muuttokuormansa, niin ei sekään ehdi sen enempää auttaa. Yli puolet kamoista on vielä vanhalla kämpillä pakkaamatta, mutta ehkä tää tästä, jos huomenna sais loputkin kamat tänne. Kieltämättä tuntui vähän köyhältä, kun täällä oli eilen illalla vaan patja, peitto, tyynyt ja kone, missä ei edes toiminut netti. Aamulla oli kiva juokseminen kahden kämpän välillä, kun kaikki oli hukassa. Onneksi tää uus kämppä on samassa talossa, eri rapussa vaan, mutta pyykkituvan läpi pääsee kulkemaan näiden väliä ilman, että täytyy mennä ulos.

Tää uus kämppä on ihana! Tästä saa tehtyä tosi kivan, kunhan saadaan kaverin kanssa molempien kaikki kamat raahattua tänne ja päästään sisustamaan kunnolla :)

Ja nyt täytyykin taas kääntää suunta kohti vanhaa kämppää, jos sieltä jaksais tuoda tänään suurimman osan kamoista tänne, huomenna aamusta sit loput ja illalla tuparit