"En mä tarvii mitään..."
Aamu alkoi kaakaolla terapeutin kanssa. Keskusteltiin siinä hetki siitä, syönko jotain vai en. Olisin halunnut syödä, mutta jo pelkkä kaakao ahdisti liikaa. Sain sen kuitenkin juotua, vaikka aikaa se vei.
Koska tämä meni näin pitkälle? Tämä on taas niitä päiviä kun mietin vain, että mitä jos musta ei ikinä ole tähän. Jos en parane ikinä.
Huomaan silti jotain edistystä. Ainakaan tällä hetkellä en toivottomasta olosta huolimatta pidä kuolemaa ratkaisuna. Mä yritän vielä. Mä haluan selvitä. Mä haluan elää.
Välillä tulee takapakkia, mutta ei se mitään. Kaikesta voi selvitä, jos vain tarpeeksi yrittää! Voimia!<3
VastaaPoistaSe on hyvä että susta itestä lähtee noin voimakas elämänhalu <3
VastaaPoistaVau on hienoa, että haluat elää! Kai tää elämä tästä alkaa voittamaan, toivotaan...
VastaaPoistaItselläni ei ole kokemusta anorektiasta, koulukiusaamisesta sen sijaan paljonkin (ihan liikaa). En siis ehkä osaa antaa mitään neuvoja, mutta haluan vain lohduttaa sinua jotenkin. Mutta tämän haluan sanoa: on paljon ihmisiä, jotka ovat seuranneet elämääsi täältä käsin hyvin pitkään, ja toivovat sinun selviävän. Minä olen yksi sellainen. Muista, että vaikka kuinka siltä tuntuu, et ole todellakaan yksin tässä maailmassa. Sinulla on erittäin paljon kohtalontovereita, sekä ihmisiä jotka eivät ehkä pysty käsittämään kärsimyksiäsi, koska eivät ole samanlaisia itse koskaan kokeneet, mutta toivovat sinun selviävän. Kuten minä.
VastaaPoistaAivan ihanaa! Hienoa että haluat elää tosta kaikesta huolimatta, toivon sulle voimia! :) :) :)
VastaaPoistaMäkin haluan sun elävän :) ELÄ!!!!!!!!!!!
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista, piristitte mun päivää :)
VastaaPoista