Tänään mä söin. Muiden mielestä normaalisti, omasta mielestäni aivan liikaa. Porukoiden kaapit pursuavat kaikkia herkkuja, en voinut vastustaa kiusausta. Nyt olen käynyt kuntosalilla, juossut, pyöräillyt, kävellyt, lukenut jalkoja ja käsiä heilutellen, hyppinyt vaa'alla jotta pystyisin olemaan loppupäivän syömättä. Tänään en syö enempää, en varmasti. Luulen, että liikunnasta huolimatta tän päivän kalorit on mennyt kulutuksen yli aika reippaasti. Huomenna mä en syö kuin aamupalan. Sen jälkeen pääsee takaisin omalle kämpälle kärvistelemään, kukaan ei ole tuomassa valmista ruokaa nenän eteen. Onneksi tuo koira kulkee aina mukana ja syö mitä tahansa, mutta en mä nyt kaikkea äidin tekemää ruokaa voi sille syöttää.

En mä halua, että koko elämä pyörii syömisen ympärillä, mutta en enää osaa lopettaakaan. Onneksi vein terapeutille viimeksi niitä tekstejä syömisistäkin, jos se vaikka osais auttaa jotenkin. Niin, ja mun pitää kuulemma aloittaa pikkuhiljaa puhumisen harjoittelu, mun pitäisi joskus vielä uskaltaa sanoa ääneen päässä pyörivät asiat, en voi ikuisesti käyttää pelkkää kirjoittamista, enkä haluakaan. Mä aion vielä joskus pystyä puhumaan tästä kaikesta. Mun on pakko pystyä.