228

M: "Mä en osaa päättää, oisinko tänään kipeä vai jaksaisinko raahautua kouluun"

K: "En mäkään"

M: "Ääh, jäädään kotiin."

Ensimmäinen poissaolo tälle vuodelle jaksamattomuuden takia. Ilmoitin luokanvalvojalle, että ollaan molemmat kämppiksen kanssa kipeinä, ja tällä hetkellä tekstailen sen kanssa pikkupiskin voinnista, älkää kysykö miksi. Se on hupsu, ensimmäinen opettaja jota oikeasti kiinnostaa opiskelijoiden asiat. Ehkä sille voi kertoa polikäynneistä, jos jossain vaiheessa olen koulusta pois niiden takia. Entiselle luokanvalvojalle ei onneksi tarvinnut ikinä sanoa mitään, sen kun häipyi luokasta eikä se edes tajunnut koko asiaa. Tai sitten sitä ei vaan kiinnostanut. 

No mutta, nyt kun kerran jäätiin kämppiksen kanssa molemmat kämpille, ehditään tässä käyttämään koirat pellolla juoksemassa (vaikka omani onkin jo ollut 1,5h lenkillä) ennen kuin kämppis lähtee äitinsä luo viikonlopuksi. Vähän jännittää jäädä pitkästä aikaa kokonaan yksin, tai onhan elukat täällä, mutta ilman ihmisseuraa. Ehkä voisi yrittää vaikka nukkua. Ja kehittää jotain uutta toimintaa koiralle.

Nyt tuskailen sen kanssa, kuinka hankalaa agilityryhmiin on päästä. Toko alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, osasinkin odottaa tätä. Tason noustessa homma alkaa olla liian tarkkaa mun makuun. Ei mun pitänyt Toren kanssa aloittaa agilityä, mutta en osaa olla ilmankaan. Pikkupiskin kanssahan harrastin aksaa joskus ahkerasti, käytiin näytöksissäkin todistamassa, että pientenkin koirien kanssa voi harrastaa. Ekasta näytöksestä muistan lähinnä sen, kuinka pikkupiski päätti juosta täysillä koko kentän ympäri mun käskyistä välittämättä heti, kun otin hihnan irti. Vaikka olikin paljon vieraita ihmisiä ympärillä, ei sille voinut kuin nauraa. 

Ehkä niihin aksaryhmiin pääsisi mukaan helpommin, jos uskaltaisi soittaa, sähköposteihin vastataan kovin heikosti. Tänään olisi aikaa soitella, mutta en mä uskalla.