232

Voiskohan tää olo nyt päättää ollakko hyvä vaiko huono. Tää vuorotellen ja välillä samaankin aikaan molemmat ei kuulu mun suosikkifiiliksiin. Oon ollut tässä jotain 32 tuntia putkeen hereillä, ehkä se vaikuttaa asiaan, vaikka ei mua oikeestaan edes väsytä. Toivottavasti viimeistään nukkuminen tasoittaa vähän fiiliksiä, tää on rasittavaa kun tahtois tehdä vaikka ja mitä, mutta sitten ei kuitenkaan jaksakaan mitään. Monta kertaa oon ollut lähdössä koiran kanssa lenkille, lenkkarit jalassa ja ulko-ovikin auki, mutta päättänyt etten sittenkään jaksa ja tullut takaisin koneelle.

Syömiset yrittää taas hankaloittaa elämää. Ensin aattelin paastota koko tän päivän, tajusin sen olevan typerää ja lähdin kauppaan ostamaan kunnon ruokaa. Joo, mukaan tarttui kolme pilttiä ja purkkapussi, niillä muka ajattelin elää maanantaihin asti. Tietää siis kauppareissua huomisellekin, vaikka vihaan yksin kaupassa käymistä. En mä alota sitä paastoilua enää. Sehän ei tarkoita ettenkö voisi laihduttaa, mutta en mä saa. 

Ei olisi koskaan pitänyt aloittaa koko laihdutusta. En mä silloin tajunnut, miten siihenkin voi jäädä koukkuun, miten siitäkin voi tulla pakkomielle ja kuinka pahasti sillä saa ajatukset sekaisin. Kyllä mä tiedän, ettei mun oikeasti tarvitse laihduttaa, mutta mun pää on asiasta eri mieltä.