Miksi jotain pahaa tapahtuu aina, jos mulla on hetkenkin hyvä olla?

Monet kesäsuunnitelmat saattaa peruuntua. Ei se haittaa. Mutta se haittaa, että saatan menettää yhden mun elämän tärkeimmistä ihmisistä. Sen ainoan, joka on aina antanut mun olla sellainen kuin olen, jonka kanssa en ole tainnut tapella kertaakaan, ja joka on aina jaksanut piristää ja saanut mut nauramaan vaikeimpinakin päivinä.

Mä tiedän, etten kestä sitä, jos menetän tädinkin. Aika ihme, ettei nyt ahdista. Oon vaan surullinen, ehkä vähän vihainenkin. Jotenkin ymmärsin heti sen, että mä en voi vaikuttaa siihen, kuinka tässä käy. Mä voin vaan yrittää parhaani mukaan olla tädin tukena ja toivoa parasta. Ja hyväksyä sen, mitä ikinä tapahtuukin. Täytyy vaan yrittää jaksaa.

Onneksi näen ylihuomenna yhden vanhan kaverin, jota en oo nähnyt melkein kahteen vuoteen. Ehkä se piristää.