23 kirjoitettua kesätyöhakemusta, tälle viikolle 2 haastattelua. Ja huomenna polilääkäri, enkä vieläkään tiedä, mihin mun pitää mennä ja kenet laitan lähiomaiseksi tohon esitietolomakkeeseen.

Stressaa. Mutta hei, oon edistynyt taas. Puhelimessa puhuminen, työhaastatteluiden sopiminen, ei mitään ongelmaa. Itse työhaastattelut menee varmaan penkin alle, mutta onneksi noi kaksi ekaa on paikoista, joihin en oikeasti edes halua. Eipähän harmita paljoa, jos menen mokaamaan ne. Otan ne vain harjoituksena tulevaa varten.

Ja sitä tulee miettineeksi, että tarviinko mä sitä polia? Siis oikeasti. Lääkkeet auttaa, pärjään ihan hyvin mun tunteiden kanssa ja kun en kerran pysty puhumaan näistä mitään, niin tuskin siellä käyminen edes auttaa...? Tekis mieli unohtaa koko lääkäriaika, jättää menemättä ja yrittää vielä kerran yksin. Mutta mä tiedän, että vaikeemman jakson tullessa (ja sellaisia varmasti tulee vielä) en pysty pyytämään apua.