keskiviikko 16. tammikuuta 2013

En mä pysty puhumaan tästä paskasta. Lääkärikäynti takana ja mä todella mietin, voiko tuosta polista olla mulle mitään apua. Käyn juttelemassa sairaanhoitajan kanssa nyt viis kertaa, sit uudestaan lääkärille ja mietitään, jatketaanko niin vai keksitäänkö jotain muuta. Ja mun kohdalla toi jotain muuta saattaa tarkoittaa sitä, että unohdetaan koko juttu, kun ne luulee, että pärjään suht hyvin yksinkin. Tai nyt tällä hetkellä pärjäänkin, mutta entäs viikon tai kuukauden päästä?

Olin kyllä vähän omissa ajatuksissani sieltä lääkäriltä lähtiessä. Selvitin ikuisuuden kuulokkeiden johtoja, laitoin kuulokkeet korvaan ja tallustelin kotiin. Kämpillä huomasin, että en ollut laittanut koko soitinta päälle, enkä tajunnut sitä 40 minuutin kävelymatkalla...

2 kommenttia:

  1. Tää sun elämäs kuulostaa ihan täydeltä helvetiltä. Täytyy kyllä ihailla sua aivan tajuttomasti, kun oot jaksanu tätä ja jaksat edelleen. Sinä nimittäin jaksat, minä ainakin luotan siihen. 444 päivää ilman viiltelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyttä helvettiä tää onkin toisinaan. Kiitos, kyllä mä ainakin yritän jaksaa.

      Poista