Kai kaikki on oikeasti ihan hyvin, vaikka aamuisin en jaksaisikaan nousta sängystä, vaan haluaisin jäädä tekemään itsemurhasuunnitelmia. Polin lääkäriaika stressaa, en tiedä yhtään mihin pitäisi mennä ja mitä sanoa. Esitietolomakkeeseen pitäisi merkitä lähiomainen, mutta ei mulla ole ketään kenen tiedot voisin tuonne antaa, ettei ne vahingossakaan kerro kenellekään mitään.

Aamuisin mä en jaksaisi olla, mutta kunhan saan taas raahattua itseni koululle, olo paranee ja olen koko päivän taas se ihminen, joka "ei voi olla masentunut", kuten kaverit sanovat. Enkä mä vieläkään esitä niille mitään(paitsi sen, kun sanoin niille, että lääkärin mukaan mulla on masennus, mutta ei musta tunnu siltä), mulla on niiden seurassa oikeasti hyvä olla. Mä olen oikeasti se positiivinen, elämänhaluinen ja aina menossa oleva ihminen, enkä tämä masentunut paska, joka olen yksinolessani ja aamuisin, vaikka kämppis onkin täällä seurana.

Loman aikana lihoin melkein kaikki laihtumani kilot takaisin, annoin siihen itselleni luvan. Mutta nyt seuraavaan jouluun on melkein vuosi aikaa, nyt voi vapaasti laihtua ilman, että tarvitsee olla porukoilla ilmaisen ruokapöydän vieressä pitkiä aikoja putkeen.