En näköjään pysty olemaan kirjoittamatta.
Ihan liian rankka päivä takana. Koira on suht ok, mitä nyt päätyy leikkaukseen reilun kuukauden päästä. Ei auta kuin toivoa, että se menee hyvin. Pystyin jopa puhumaan eläinlääkärin kanssa, kertomaan sille pikkupiskin vaivoista ja sain pikkupiskin käyttäytymään kunnolla (äidin kanssa se olisi kuulemma purrut lääkäriä heti, mun kanssa se yritti vasta verikokeen aikana ja silloinkin lopetti heti kun käskin). Ehdin vaan hetkeksi pelästyä, että äiti näki nuo kädessä olevat jäljet, kun pikkupiski verikokeen aikana sai siirrettyä mun rannetukea, mutta ei se ainakaan sanonut asiasta mitään.
Muutenkin rankka päivä. En jaksa tehdä mitään, en jaksa edes ajatella, mutten silti pysty nukkumaan. Kuvat kertokoot fiiliksistä lisää, mutta älkää suotta huolestuko, en mä porukoilla tee mitään typerää vaikka kuinka haluaisin.
En jaksa vastata edes kommentteihin, anteeksi.
voimia sulle ihanuus <3
VastaaPoistaMä en rakas osaa sanoo enee mitään siul tiiät mit aattelen tost...
VastaaPoistavoimia <3
VastaaPoistaAnteeksi etten osaa kirjottaa mitään fiksua, mutta voimia, paljon paljon voimia! :) :) :)
VastaaPoistaKyllä se koira siitä. Jos se äiti näki ne jäljet, niin mitä sitten?
Paljo voimia siulle!
VastaaPoistaTiiäthän sie et voit laittaa miulle s-postia millo vaa tuntuu siltä? Kyllä siun koira selviytyy tosta. Se on samanlaine selviytyjä ku sie oot.
Yritä taistella viiltämishalua vastaan, oot paljo vahvempi! <3