245

Kirjotin entisestä amiksesta joskus vanhaan blogiin, en muista oonko kertonut täällä siitä paljoakaan.

Mä menin sinne hyvillä mielin. Ajattelin, että pääsin vihdoin muuttamaan kauemmas kiusaajista, pystyisin vihdoin tekemään edes jotain ilman, että joku on jatkuvasti puuttumassa mun asioihini. Asuntola ei kuulostanut pahalta, olinhan jo selvinnyt kymppiluokan ajan asuntolassa melkein ongelmitta, vaikkei se aina mitään hauskaa ollutkaan.

En jaksa keksiä mitään uusia nimiä enää, terveiset vaan kaikille tutuille, mä puhun asioista nyt niiden oikeilla nimillä. Kavereiden nimiä en mainitse, mutta kiusaajat pitäkööt omat nimensä, mulla ei oo mitään tarvetta pitää niitä piilossa.

Tutustuin ensin Emppuun. Se vaikutti mukavalta, naurettiin jo ekana päivänä yhdessä ja tuskailtiin sitä, kun ei kumpikaan oltu nähty huonekavereitamme. Tauolla huomattiin että kappas, mehän asutaan samassa huoneessa. Ekan viikon ajan me tehtiin kaikki asiat yhdessä, tutustuttiin yhdessä muihin luokkalaisiin, naurettiin kaikelle ja pidettiin hauskaa. Siitä siirryttiin pikkuhiljaa Maijan ja Heidin seuraan, jotka oli muuten molemmat meitä paljon vanhempia, joten olisi voinut olettaa niiden omistavan aivot. Muistan miten me yksi ilta istuttiin nelistään asuntolan sohvalla ja niistä kolmesta joka ikinen sanoi tietävänsä miltä kiusaaminen tuntuu, ja etteivät he varmasti koskaan aio kiusata ketään.

Aloin siinä pikkuhiljaa jäämään vähän ulkopuoliseksi, kun en uskaltanut aina olla niiden seurassa. Meillä alkoi käytännön tunnit ja lähdettiin yhden hullun opettajan kanssa metsään "leikkimään" moottorisahoilla. Kaikki muut osasivat käyttää niitä jo, paitsi minä ja kaksi muuta vähän syrjittyä tyttöä, ja jostain syystä opettaja ei jaksanut meitä opettaa, joten se käski meidän kävellä koululle. Matkan aikana kuulin totuuksia siitä, mitä silloiset "kaverit" olivat musta puhuneet ja päädyin sitten vaihtamaan porukkaa. Harmi vaan kumpikaan näistä tytöistä ei asunut asuntolassa, joten jouduin olemaan illat aina yksin. Noina yksinäisinä iltoina mä tutustuin kunnolla viiltelyyn ja jäin siihen koukkuun. Välillä yksi kavereista yritti tulla asuntolaan hetkeksi pitämään mulle seuraa, mutta huonosta maineestaan johtuen muilla asuntolassa asuvilla oli tarpeeksi syitä ajaa se sieltä pois - jos se ei lähtenyt muiden käskystä, asuntolanvalvoja tuli ajamaan sen pois. Vaikka se ei oikeasti tehnyt mitään muuta kuin istui mun sängyllä juttelemassa, eikä siitä ollut kenellekään mitään haittaa. Mä kävin muutaman kerran sen luona, mutta sinne oli monen kilometrin matka asuntolalta, pikkukaupungissa ei toimineet julkiset eikä mulla ollut siellä edes pyörää, joten kulkeminen oli aika vaikeeta.

Mun onneksi meidän luokalle tuli kuitenkin yksi uusi tyttö, joka tuli suoraan meidän porukkaan. Me muutettiin samaan huoneeseen, pelailtiin yhdessä, käytiin öisin läheisessä joessa uimassa, lenkkeiltiin ja valitettiin toisillemme muista luokkalaisista. Jossain vaiheessa kaikki kuitenkin muuttui ja se alkoi viettämään enemmän ja enemmän aikaa kiusaajien kanssa. Mä en kuitenkaan syytä sitä kiusaamisesta, en tiedä osallistuiko se siihen vai ei, eikä mua oikeastaan edes kiinnosta.

Mitä se kiusaaminen sitten oli... Varastelua, tavaroiden piilottelua asuntolassa, jatkuvaa naureskelua, asuntolassa paskan jauhamista musta ja mun kavereista niin, että varmasti kuulin sen, ajan viettäminen mun ja silloisen kämppiksen huoneessa siten, ettei mulla ollut mitään paikkaa mihin mennä, en halua edes kirjoittaa kaikkea. Opettajien taholta epäsuoraa ja suoraa haukkumista, huonoja arvosanoja vaikka tehtiin osa asioista oikeasti ihan hyvin, me saatiin käytännön tunneilla vaan siivota muiden tehdessä alaan liittyviä juttuja, koska me ei etukäteen osattu kaikkea (oon vissiin ymmärtänyt koulujen idean väärin, mun mielestä sinne mennään oppimaan eikä tekemään ilmaista työtä koululle?), opettajatkin jättivät meidät ulkopuolelle kaikesta. Me kerrottiin kiusaamisesta luokanvalvojalle, ja mitä se sanoi? "En mä voi tehdä asialle mitään." Ahaa, kukakohan sanoi kovaan ääneen vielä koulujen alkaessa, että kiusaamista ei sallita missään muodossa, ja että siitä tehdään aina loppu...

 Mä olin ensimmäinen joka luovutti, yhden viikonlopun jälkeen en vain pystynyt enää menemään sinne vaikka halusinkin. Myöhemmin kuulin, että muutkin meidän porukasta lopetti.

Kattelin tossa, että siellä on edelleen samat opettajat töissä. Siellä on opettaja, joka ajoi kännissä ylinopeutta oppilaat kyydissä, siellä on opettaja joka haluaa vaan lytätä kaikki oppilaat maan alle, siellä on meidän entinen luokanvalvoja jota ei kiinnosta muu kuin raha, siellä on asuntolanvalvoja joka myöskin osallistui kiusaamiseen... Kaikista opettajista on mennyt valitusta eteenpäin, mutta kukaan ei näemmä halua tehdä asialle mitään. Mä tiedän, että siellä tapahtuu edelleen samanlaista kiusaamista kuin ennenkin, oon kuullut ihan liian monta samanlaista tarinaa kuin omani. Koulun suunnalta asialle ei vaan tehdä mitään, ei niitä kiinnosta.