Harvinaisen paska päivä sanoisinko. Yöllä muutama hassu tunti unta. Sossussa ennen ihan siedettävä täti ei ollut sitä enää ja kuulemma menee tuet jos en suostu kuntouttavaan koska aktivointisuunnitelma. Sieltä se sitten luetteli kymmenen eri päiväkotia ja koulua joihin voisin kuulemma mennä :)) uskoi kuitenkin sitten lopulta etten ole menossa sellaiseen ylisosiaaliseen paskaan metelin keskelle. Selvittää onko kirjastossa tilaa ja jos ei, niin sit menen ilmeisesti ilmaistöihin siivoamaan jonnekin jotakin. Että jippiii, oikeen hypin riemusta. Sain onneksi luultavasti alotuksen lykättyä tammikuulle, pitää sillon kattoa onko rahaa ottaa alennettu tt-tuki, nyt ei ainakaan ole. Omatoimiset opinnot ei kuulemma riitä tekemiseksi, eikä noi juttelukäynnit sen kaverina. No, mitäpä väliä jollain joskus ehkä työllistävällä opiskelulla on, kun aina voi mennä kuntouttavaan pyörittelemään peukaloita paikkoihin, joihin ei ole koskaan mitään mahdollisuutta työllistyä :) tuskin sit kuntouttavan aikana jaksaa mitään opiskeluja tehdä, etenkään jos se on useempana päivänä viikossa.
Kotimatkalla joku oman elämänsä sankari mersumies olisi halunnut ajaa päälle, oikeasti mua vitutti että setä päätti kuitenkin lopulta painaa jarrua. Olis painanut kaasua mieluummin. Ei niissä nopeuksissa henki lähde, mut ois voinut ees saada saikkua. Tööttäili mun keskarille hyvin kiukkuisesti mersumies, toivottavasti pilasin sen päivän kävelemällä suojatiellä.
Kotona ehti jo melkein nukahtaa, kun joku saatanan kaupustelija tmv. tunki soittamaan ovikelloa, tattista vain siitäkin. En ois halunnutkaan nukkua. No ei mitään, saatanallisten menkkakipujen kanssa kaksinkerroin kävellen koirat lenkille, siellä miljoona "en saa 1kg koirani liikkumaan eteenpäin joten seisomme keskellä tietä ja voi miten se nyt teitä kohti hyökkäsi, ei se ikinä ennen (juuei, eilen viimeksi)"-tätiä kulkuväylällä.
Muun ajan tästä päivästä oonkin maannut sängyssä itkemässä. Huomaa ettei oo kovin vahvoilla noi parantumisajatukset, kun sossumuijan ja kuntouttavaan pakottamisen takia olisi jo ihan valmis hyppäämään junan alle.
Toivottavasti se huominen hoitsu on edes inan sossumuijaa mukavampi. Jos siis edes uskallan mennä sinne. Tekis mieli vaan perua koko paska ja pysyä peiton alla piilossa. Nukkuminenkin vois olla ihan kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti