Mehupaasto day2 menossa. Ei ole kauaa kun sanoin, etten ole enää niin tyhmä että lähtisin tähän. Mutta en keksi mitään syytä miksi ei. Onnistun edes jossain. Mut luulin ettei mun kroppa enää kestä paastoja, silti eilen illallakin jaksoin kevyesti melkein 3h metsälenkin eikä oikeastaan ole edes nälkä. Pitsa ois kyllä hyvää. Katotaan nyt kauanko tätä jaksaa putkeen, tuskin mä kovin montaa päivää nyt.
Mua ärsyttää, et tein siitä puhumisesta aikoinaan niin ison jutun. Siis se, et mua hävetti niin paljon mun ongelmat, varmaan teki siitä aluksi niin vaikeeta. Lopuksi se oli vaikeeta siks, ku olin ite tehnyt siitä sellasen kamalan suuren mörön jota ajattelin melkeinpä joka päivä.
Tosin ei kai sillä niin väliä, en mä ois sen enempää apua saanut silti, kun ei se auta mitään. Mulla vaan oli aika isot odotukset siitä, kun olin niin monta vuotta kironnut sitä ettei se onnistu. Ja sit kun vihdoin vuuuosien yrittämisen jälkeen onnistuu, saakin todeta et ohops, ei se autakaan. Kauhee pettymys. Mulla on kirjottaminen, ollut aina, eikä se oo yhtään tätä tehokkaampaa.
Ootan vaan sitä lekuriaikaa. Se, miten se suhtautuu tähän vaikuttaa aika paljon siihen, saanko apua vai lopetanko vaan suosiolla heti alkuunsa. Kolme viikkoo pitää jaksaa.
Mirtat sentään toimii kuten ennenkin, kaks yötä jo nukuttu kunnolla <3 tää aamukooma on kyl jotain niin järkyttävää, mut tiiän et menee jossain kohtaa ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti