708.

"Viiltelyasiasta. Mä keksin yhden syyn, miksi en halua lopettaa sitä. Jos en viillä, mulla ei ole tavallaan mitään todistetta tästä pahasta olosta. Mähän pelkään muutenkin aina, ettei kukaan usko mua. Ehkä mun olisi aika alkaa ymmärtää, ettei jokainen ole heti epäilemässä mun sanomisia. Ehkä mä myös epäilen jollain tasolla itse itseäni edelleen, ja nuo jäljet tekee masennuksesta jotenkin todellisemman."
 - Minä, 2013

Mitäpä sitä toisin muotoilemaan, kun oon näemmä miettinyt samaa asiaa aikasemminkin. On tehny mieli viiltää siitä asti kun kävin ekan kerran siellä hoitajalla. Sitä ennen vaan satunnaisesti joskus harvoin jos ollut joku rankempi hetki, mut en muista et näin paljoo ois tehnyt mieli ees sillon isän sairastaessa.

En oo sortunu enkä aatellu et niin tapahtuiskaan, ainakaan nyt, mut tää on ihan hemmetin ärsyttävää. Ku mulla se viiltämishalu tuntuu ihan fyysisenä tos ranteessa, mikä on sinänsä kyl vähän hassua ku oon tuhonnu jalat paljon pahemmin.

11h päästä istun siellä hoitajan luona taas, en tiedä pitäskö toi ottaa puheeksi vai ei. Ei se puhuminen varmaan mitään muuttais. Vahingossa löysin ton mun lainauksen ku yritin epätoivosesti kaivaa jotain muistikuvaa siitä mikä sillon poliaikaan autto eniten. Salaseen oon kirjottanu et oon saanu ryhmistä paljon apua. Jee? Oisko voinu kuvailla vähän paremmin sillon et millasta apua ja miks se on auttanu ja ehkä vähän tarkemmin et mikä on paljon apua? Ja onks se ollu se et on ollu tekemistä, se vertaistuki, se et on tullu hyväksytyks vaik kävin kököttämässä niissä melkein mykkänä, vai jotku asiat mitä niissä on käsitelty vai mikä. AAARGH. En mä osaa näin pitkän ajan jälkeen sanoa mikä oli se the juttu joka mua eniten polilla auttoi. Ja ku se oli sitä aikaa ku omakanta tuli ja ennen sitä, ni en pääse kaiveleen niitäkään tekstejä, nään ainoostaan parit vikat. Ni ei saa sieltäkään mitään apuja tähän.

Salasen blogin selasin kokonaan läpi tänään (eilen) ja täältäkin kahlasin niitä poliaikasia tekstejä aika paljon läpi, mut oon ihan yhtä pihalla ku ennenkin. Mä en osaa vastata siihen lääkärin kysymykseen. Mä en muista paljoo poliajoista ja noi mun kirjotukset on köh... vähän epämääräsiä ja epävakaita ja niistä on ihan mahdotonta päätellä mitään siitä mikä on auttanu ja mikä ei. Mut se lekuri sano myös et mul on joskus epäilty kakssuuntasta (en muista et mulle ois aikasemmin kerrottu tätä), menin siitä vähän hämilleni mut noitten vanhojen tekstien perusteella joo ihan aiheellinen epäily vaikka sit olikin väärä. Oon mä näemmä joskus itekki miettiny onks ollu hypomaniaa. Mut ei oo, se oon ihan vaan minä itse ollut sillon paikalla. Sillä mitä muistan niistä ajoista vuonna keppi ku olin melkein terve ni joo ehkä olin sillon jatkuvasti hypomaaninen joittenkin silmään. Mut oli vaan paljon mitä halusin tehdä ja kokeilla. Ei se oo mikään sairaus. Sellanen mä olin, aina menossa ja tekemässä.

Mut hei, huomenna selvii onks terppa vielä polilla töissä ja onko se hoitaja saanu sen kiinni. Mut jos on ni seki on varmaan sit käskeny vaan kysyä mun mielipidettä ja MULLA EI VITTU OLE SELLASTA. Haluisin nähä sen ja kysyä siltä mistä mä hyödyin eniten kun en ite tiedä. Mut en oo polin asiakas ja sekään tuskin niin kauas niin hyvin muistaa et vois siitä vaan sanoa ilman et penkois niitä tekstejään ja sillä menis siihen kauheesti aikaa. Muistaakohan se mua ees enää.

Saako vaan jäädä peiton alle jumittamaan. Mä en halua joutua ite päättämään asioista kun en järkeviä päätöksiä osaa nykyään tehdä. On täs sentään kuukausi aikaa vatvoa mut en usko et se auttaa mitään.