711.

Vittu että vituttaa. Haluun mun oman rauhan ja hiljasuuden takasin. Maalaiselon jälkeen alkuun siedin tätä kaupunkia yllättävän hyvin, moni asia ärsytti joo mut pystyin elämään sen kanssa. Nyt ois taas tosi kiva jos vois joskus tehdä ees yhden lenkin ilman, et vastaan tulee joku "en ole osannut kouluttaa koiraani ja minulle on ok että se vaanii sinun koiraasi keskellä tietä"-sankari, paikallinen varmaan kilometrin päästä sen saatanallisen räkyttämisen aloittava rähinäjengi, joku pippelinjatkekoira joka repii hihnaa kuola lentäen ja voi vaan toivoa, että se hihna todellakin kestää, joku "mutku mun koira haluaa leikkiä, hyi sinun koiraparkojasi jos eivät saa hihnassa leikkiä jokaisen vastaantulevan koiran kanssa, niiden KUULU saada tehdä niin!!!"-papparainen (joka parhaimmillaan lähtee seuraamaan asiasta päin mäntyä saarnaten) tai joku muu ääliö joka häiritsee minun lenkkirauhaani. Aaaaargh.

Ei jaksais aina kävellä yli varttia putkeen päästäkseen metsään rauhaan, mutta mistään lähempää ei mitään riittävän rauhallista ja hiljaista paikkaa löydy. Ja valosaan aikaan sitä rauhaa on turha odottaa metsässäkään. Nyt oon haahuillu siellä melkein joka päivä jonkun 2-3 tuntia putkeen, ku siellä on sentään siedettävä olla.

Ens viikolla pitäis selvitä koirien rokotuskäynnistä ja samalla ell saa vilkasta lyltsitä yhtä pattia. Vajaan kuukauden päästä se menee selkäkuviin ja strekkaan, tosin pienellä varauksella. Jos sieltä selästä löytyy jotain mitä ei voi parantaa, ni ei sterkata turhaan. Jos sieltä löytyy jotain, mitä ei voi saada myöskään oireettomaksi ilman et lenkkeillään jatkossa aina mummovauhtia, ni sit sitä ei enää herätetä. Et toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Nyt se on onneks ihan reipas ja ilonen oma ittensä, mut en mä ala sitä kuukausitolkulla pitämään näin ettei se pääse riehumaan ollenkaan. Sille kun parasta elämää on sammalissa möyriminen, mutaojissa uiminen ja kuoppien kaivaminen, sekä tietty hulluna ympyrän juokseminen. En mä voi ikuisesti kieltää niitä siltä.

Sit vielä ihmissuhderintamallakin menee päin helvettiä ku pitää olla näin saatanan vammanen paskiainen. Vittu et vihaan itteeni.

Ah niin ja mirtaunet. Viime yönä olin suljetulla :D oliko vähän ahdistava uni, vaik tavallaan ihan hauskakin. Muina yöinä oon ollu mm. jossain hiton turvakodissa, vetämässä itteeni hirteen (mut joku mulkku tuli ja keskeytti), kiipeämässä jotain loppumattomia tikapuita jnee. Menis ihan viihteestä jos ne ei tuntuis niin todelta. Tänään en ota mirtaa, saa nähä nukunko ollenkaan, mut aattelin kokeilla johtuuko mun päiväväsymys edelleen muka siitä vai oonko vaan taas 24/7 väsynyt ilman sen kummempaa syytä.

Just nyt ois taas vaihteeksi ihan kivaa kuolla. Mut en mä uskalla kuitenkaan. Ei musta oo vittu siihenkään.