Huominen on pakko pitää omaa lomaa, ei tästä tuu muuten yhtään mitään. Jos raahautuisin kouluun, joutuisin taas luokan eteen ja tällä kertaa pitämään esitelmää, jota ei ole voinut harjoitella etukäteen. Jotkut normi esitelmät nyt menee, vaikka niitäkin jännitän, mutta tuollainen, mitä ei oo voinut edes harjoitella... Joo ei onnistu. Enkä mä muutenkaan jaksaisi mitään koulua nyt. Onnistuisin varmaan haastamaan riitaa kavereidenkin kanssa, kun oon harvinaisen vittumaisella tuulella. Ärsyttää, kun poissaoloja kertyy aina vaan lisää, mutta yritän jaksaa olla koulussa edes sen verran, ettei kukaan siellä vaan huolestu. Kunhan nyt kaikista kursseista pääsee läpi, se saa luvan riittää.

Pistää vaan aina vähän pelottamaan, kun tulee tää olo, ettei jaksa edes koulua. Eihän siitä ole kuin 1,5 vuotta, kun näin kävi yhden kerran ja sen jälkeen lojuttiinkin puolvuotta porukoiden nurkissa tekemättä mitään. En mä vaan päässyt sillon sängystä ylös. Olisin tappanut itteni, mutta en jaksanut tehdä sitäkään. 

En todellakaan halua taas niin pohjalle, tässä nykyisessäkin tilanteessa on ihan tarpeeksi kestämistä.

Jollain tasolla taidan silti olla paremmassa kunnossa kuin vähään aikaan. Itsari ei pyöri päässä läheskään päivittäin, muutaman kerran viikossa vain. Itsariajatukset on ainakin tällä hetkellä muutenkin helpommin hallittavissa, joten en ainakaan tällä hetkellä oo itteäni tappamassa. Se vaan muuttuu niin nopeesti aina, voi olla, että en pysty huomenna muuta ajattelemaankaan. Tai sitten oon monta kuukautta miettimättä itsaria kertaakaan. 

Unohtui muuten aikaisemmin kertoa, mutta kävin tosiaan siellä lääkärillä tossa yks päivä. Joku venäläinenhän se, ihan mukava, mutta eihän se kunnolla suomea puhunut... Uusi sitten vaan melatoniinireseptin ja ilokseni kirjoitti mulle myös yhden yskänlääkereseptin, vaikka mulla ei ollut sillon edes yhtään yskää. Mutta kyllä kiitos, sen lääkkeen kanssa on kiva lotrata jos ahdistaa, se auttaa paljon viinaa paremmin. Eikä taaskaan yhtään kysymystä mielialasta, vaikka noita melatoniineja lisää kävin pyytämässä. Ei sillä, en mä olis sille mitään kertonutkaan. Mietin vaan, että mihin tuolta koululta on kadonnut kaikki ihmiset, jotka oikeasti välittää? Ekana vuonna kaks eri lääkäriä, molemmat mukavia ja jaksoivat jopa kuunnella, samoin se terkkari oli ihan mahtava. Nyt siellä on terkkari, jota ei kiinnosta muiden auttaminen tippaakaan ja lääkäri, joka ei edes puhu mitenkään hyvin suomea. Jippii. 

Mun on ikävä sitä vanhaa terkkaria, vaikken sen luona montaa kertaa käynytkään. Se sentään halusi ja osasi auttaa. Vielä olis se kuraattori testaamatta, mutta en mä tiedä... Turha kai sillekään on aikaa varata, valehtelisin kuitenkin sille kuten kaikille muillekin.