Kun yhdistää tulossa olevan muuton ja koiranpennun sekä yliannostuksen vitamiineja, on aika vaikea selvittää, mikä niistä on suurin syy siihen, että olo paranee. D-vitamiinin määriä tuli lisättyä pari viikkoa sitten aika rajusti, tähän päivään asti D:tä on mennyt pillereinä alas sellanen 150-200 mikrogrammaa päivässä, kun halusin saada tuloksia nopeammin. Jos sitä nyt uskaltaisi tiputtaa määrän vaikka sataan mikrogrammaan päivässä ja siitä sitten fiilisten mukaan määrää ylös- tai alaspäin. Tohon päälle 175 mg magnesiumia ja reilusti B-vitskua, iholle (joka vaikuttaa luonnollisesti itsetuntoon) sinkkiä, sit vielä monivitskut, kalsium ja melatoniini. Pillereitä menee sellanen 8-10 päivässä, mutta ei se mitään, jos se nyt vähänkin auttaa.

Arpiin sinkkipastaa, kuukauden kokeilun jälkeen olin jo luovuttamassa sen kanssa, mutta kolmen kuukauden käytön jälkeen arvet on haalistuneet tosi paljon. Uskalsin olla vanhempieni luona ilman mitään rannetukia, pitkähihainen toki päällä, mutta enää ei ole pelkoa siitä, että arvet pistäisivät heti silmään, jos hiha pääsee noudemaan hetkeksi. Sinkkipasta on nykyään mulla ihan ykkönen myös kaikkiin haavoihin (oon aika onnettomuusaltis) ja luultavasti sitä tulee talvella testattua myös pakkasen aiheuttamaan ihottumaan. Uskallan suositella muillekin, vaikka onhan tuota ärsyttävä käyttää kun sitä ei saa kokonaan iholta pois sitten millään(eli naamaan ei kannata kauheaa kerrosta laittaa, kokeiltu on :D)...

En mä ole onnellinen, en todellakaan, mutta suht tyytyväinen kuitenkin. Tää nykytilanne on ihan ok, kunhan sais vielä muutaman stressaavan asian alta pois.

Taas muuten kävi näin. Mä harkitsin tosissani avun hakemista --> olo alkoi paranemaan. Heh, ehkä mun pitää vain jatkuvasti harkita avun hakemista, että tää olo pysyy edes näin hyvänä.

Enkä taaskaan osaa päättää, pitäiskö mun tästä ookoo olosta huolimatta hakea sitä apua vai ei. Ehkä katon nyt sen muuton ja pennun haun ensin alta pois, ja jos tää sinä aikana menee vähänkin pahemmaksi, painelen suoraan sinne terkkarille. Vaikka kai sitä pitäis muutenkin, jos sais kaikki elämää rajoittavat pelkotilat pois. Ja ehkä sitä menneisyyttäkin pitäisi yrittää vähän käsitellä...?